Nisula Mikko: Harmonikkasonaatti nro 1, "Fantasioita"

Nisula Mikko: Harmonikkasonaatti nro 1, "Fantasioita op. 17, 2003 (uudistettu versio 2012), Uusi julkaisu!

Mikko Nisula (s. 1974) on opiskellut musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa, sävellystä Pietarin Rimski-Korsakov-konservatoriossa professori Boris Tistshenkon johdolla, sekä täydentänyt opintojaan muun muassa belgialaisen säveltäjän Philippe Boesmansin mestarikurssilla. Hän on toimittanut vuodesta 2007 lähtien Fredrik Paciuksen (1809–91) koottujen näyttämöteosten lähdekriittistä julkaisua.

Säveltäjänä Nisulaa voidaan luonnehtia lähinnä uusromantikoksi, joka on kuitenkin omaksunut tyyliinsä mitä erilaisempia muitakin vaikutteita, aina kulloisenkin sävellyksen ja sen aihepiirin mukaan. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat Sinfonia concertante (2007–9), orkesterilaulusarja Salaperäisiä unia (2005), kolme kamarikonserttoa (2001–2008), sekä persialaisaiheiset sävellykset Mithras (2011) ja Ishtar (2012).

Harmonikkasonaatti n:o 1 – Fantasioita

Alkuvuodesta 2004 valmistunut ensimmäinen harmonikkasonaattini Fantasioita, op.17, liikkuu tyylillisesti venäläisten klassikkoteosten, sekä viime vuosikymmenten suomalaisen modernismin välimaastossa. Venäläinen harmonikkamusiikki tulee esille muun muassa sävellyksen huippukohtien massiivisssa sointurakennelmissa, sekä korkean ja matalan rekisterin koloristisissa efekteissä, kuten esimerkiksi hitaan keskijakson sormitremoloissa ja pelkästään bassoavaimelle kirjoitetuissa kohdissa.

Suomalaisen nykymusiikin vaikutteet kuuluvat puolestaan sonaatin johdannon, sekä sen pääteeman, Allegro volando (t. 16-48), kromaattisissa sävelkuluissa. Leikittelevä sivuteema etenee tempossa Allegretto e giocoso (t. 49–75), minkä jälkeen kehittely alkaa jo Allegro come prima-taitteessa (t. 76–117), eli ennen urkumaista, esittelyjakson varsinaisesti huipentavaa lopputeemaa (t. 118–141). Sonaatin hidas keskijakso, Adagio e espressivo (t.142–173) sisältää kokonaan uutta materiaalia. Kuitenkin heti tämän jälkeen kuullaan taas uusia variaatioita niin pää- kuin sivuteemankin sävelaiheista fugatossa Vivace e energico (t. 174–207), joka toisaalta siis jatkaa kehittelyä, mutta toisaalta myös aloittaa sonaatin vapaan kertausjakson. Muutamien dramaattisten käänteiden jälkeen Andante nobile-taite (t. 255–270) huipentaa lopputeeman musiikin ja samalla koko sävellyksen. Kyseessä on siis laajennettu yksiosainen sonaattimuoto, hieman Franz Lisztin h-mollisonaatin tapaan. Ensimmäinen sonaattini on omistettu harmonikkataiteilija Ari Lehtoselle, joka kantaesitti sen Helsingissä 16.1.2005.

ISMN 979–0-55003-213-2

M186