Nevonmaa Kimmo: Jousikvartetto, stemmat

Nevonmaa Kimmo: Jousikvartetto, stemmat.

Nevonmaan Jousikvartetto (1990) on sielullisten ääritilojen musiikkia. Teoksen taustalla on pyrkimys tutkia ja ilmentää musiikin avulla melkein hallitsemattomiin mittoihin kasvavia, koko sielun valtaavia pelon ja kauhun tuntemuksia. Teoksessa ei esiinny sen vuoksi paljonkaan "kauniita", harmonisiajousisävyjä. Tunnusomaisempia ovat hyytävästi soivat flageoletit ja sul ponticello -soinnit, glissandot sekä jousten "sahaus", joka saattaa myllertää kautta koko kvartetin ja kasvaa lopulta rajuihin huipennuksiin.

Teoksen muoto vastaa sen taustaideaa. Muodon etenemiselle on tunnusomaista tietty hysteriaa lähentelevä "äkkijyrkkyys": jokin tietty karakteri saattaa vallata musiikin ja kasvaa ja paisua hetkessä lähes hallitsemattomaksi. Silti kokonaisuudelle on ominaista myös muodon ankara tiiveys: kymmenminuuttisessa teoksessa ei ole yhtään säveltä liikaa. Tästä syystä kvartetto ei jätä ahdistavaa loppuvaikutelmaa. Kuuntelukokemus on lopulta vapauttava - kysymys on paitsi pelon ja kauhun tunteiden kokemisesta, myös niiden voittamisesta ja ylitsepääsemisestä.

Nevonmaan kvartetto asettaa esittäjät suurten haasteiden eteen. Teos on vaativa paitsi teknisesti, myös etenkin tulkinnallisesti. Tulkitsijan pitää uskaltaa heittäytyä teoksen maailmaan aivan totaalisesti, hänen pitää voimakkaasti liioitella ja kärjistää, mutta pitäen samalla muotokokonaisuuden lujasti kontrollissaan. Vastaavanlaisista lähtökohdista on luotu Suomessa hyvin vähän kamarimusiikkia. Kimmo Nevonmaan jousikvartetto on eräs mielenkiintoisimpia musiikillis-psykologisia dokumentteja jousikvartettokirjallisuudessamme.

Vaikeusaste D-E